Psykologien
Työhuone
Psykologien
Työhuone
perjantai 2nd toukokuu, 2025
Muistatko tilannetta, jossa kehosi reagoi, mutta et välttämättä osaa sanoa, miksi? Hengitys tihenee, vatsassa vihloo tai hartiat nousevat korviin, etkä heti ymmärrä, mistä on kyse. Tälle on olemassa selitys: keho nimittäin usein reagoi nopeammin kuin mieli ehtii mukaan. Hermostomme tunnistaa mahdollisen uhan tai jännitteen sekunnin murto-osissa, ennen kuin ehdimme ajatella tai nimetä tapahtunutta.Tällaiset hetket saattavat myös muistuttaa siitä, että keho kantaa mukanaan kokemuksia, joita emme välttämättä ole koskaan sanallistaneet. Sanonta “keho muistaa sen, mitä mieli ei vielä tavoita” näkyy monella tapaa myös terapiatyössä.
Keho muistaa ja tietää paljon enemmän kuin mitä tietoisesti ymmärrämme. Pystymme palauttamaan mieleen kokonaisia kokemuksia pelkän tuntemuksen tai liikkeen kautta. Jos mietit vaikkapa keinumista, voit helposti palata siihen, miltä liike tuntuu kehossa, vaikka et muista tarkkaa tilannetta. Kehollinen muisti ei siis tarvitse sanoja.
Tällainen muisti auttaa meitä selviämään maailmassa. Se mahdollistaa automaattisen reagoinnin tilanteissa, joissa tietoinen ajattelu ei ehdi mukaan. Keho on viisas: se suojelee meitä tilanteissa, jotka se on aiemmin tunnistanut vaarallisiksi – joskus jopa silloin, kun tilanne ei enää ole uhka. Tällöin keho voi jäädä kantamaan vanhoja kokemuksia tavalla, joka vaikuttaa arjessa, vaikka emme ymmärrä miksi.
Erityisesti traumaattiset tai elämän varhaisina vuosina koetut asiat voivat jäädä kehoon ikään kuin “tallenteina”, ilman sanoja tai selkeää tarinaa. Tämä johtuu osittain siitä, että trauma- tai ylikuormitustilanteissa aivojen kielelliset alueet voivat sulkeutua, ja tapahtumat tallentuvat enemmän aistien, kehon tuntemusten ja hermoston tasolle kuin loogisiksi, sanallisiksi muistoiksi. Kehollinen ja aistimuisti on ensimmäinen muistimuotomme, ja ne toimivat jo ennen kuin opimme puhumaan. Pienelle vauvalle aistit, kosketus ja liike ovat ensisijaisia tapoja kokea ja tallentaa maailmaa. Siksi erityisesti varhaislapsuuden kokemukset, kuten kiintymyssuhdetraumat, ovat ei-kielellisiä: ne eivät tallennu sanoina, vaan kehon ja hermoston reaktioina. Voi siis olla, että vaikka emme puheen taholla tavoita jotakin, keho muistaa ja reagoi jännityksellä, pelolla tai esimerkiksi sulkeutumisella.
Psykoterapian yhteydessä kehollisuus ei tarkoita automaattisesti fyysistä kontaktia tai liikuntaa, vaan monenlaisia lempeitä keinoja virittäytyä keholliseen kokemukseen. Näitä voivat olla esimerkiksi:
– Mindfulness – tietoista läsnäoloa kehon tuntemuksissa, hengityksessä ja hetkessä
– Hengitystyöskentely – rauhoittavan hengityksen harjoittelu hermoston tasapainottamiseksi
– Liike ja liikkeen havainnointi – pienet eleet, kehon asentojen tutkiminen ja muuttaminen, liikkeen sisältämän tunteen havainnointi
– Kosketustietoisuus – esimerkiksi tietoisuuden suuntaaminen siihen, missä kehossa tuntuu jännitystä
Tärkeintä ei ole “tehdä oikein”, vaan tulla tietoisemmaksi siitä, mitä kehossa tapahtuu ja miten siihen voisi vaikuttaa.
Sensomotorinen psykoterapia on kehoon keskittyvä terapiamuoto, joka yhdistää puhumisen ja kehollisen työskentelyn. Se yhdistää traumatisoitumisen psykologiaa ymmärrykseen kehon ja mielen yhteydestä, erityisesti hermoston, kiintymyssuhteiden ja dissosiaation näkökulmista.
Sensomotorinen psykoterapia perustuu ajatukseen, että traumat ja muut vaikeat kokemukset eivät tallennu vain mieleen, vaan myös kehoon. Kun ihminen käy läpi traumaattisen tilanteen, keho voi tallentaa muiston siitä eleinä, jännitystiloina, hengityksen muutoksina tai toimintamalleina kuten jähmettymisenä, vetäytymisenä tai puolustautumisena. Näitä ei aina tavoita puheen tai tietoisen muistin kautta, mutta ne voivat silti aktivoitua arjessa.
Sensomotorisessa työskentelyssä ei keskitytä pelkästään asiakkaan tarinaan tai siihen, mitä tapahtui, vaan siihen, miten keho kantaa kokemusta tässä hetkessä. Tarkoituksena ei ole välttämättä muokata sitä, mitä mielessä liikkuu, vaan lähestyä kokemusta kehon reaktioiden kautta. Terapeutti voi auttaa asiakasta huomaamaan kehon hienovaraisia reaktioita kuten hengityksen muutoksia, lihasjännitystä tai pieniä liikkeitä ja tutkimaan niitä uteliaasti ja turvallisesti. Tavoitteena ei ole analysoida, vaan lisätä kehotietoisuutta ja löytää vaihtoehtoisia tapoja reagoida. Tämä lähestymistapa hyödyntää erityisesti niin sanottua “bottom-up”-prosessointia: vaikutetaan ensin kehon ja hermoston tasolla, jolloin myös tunteet ja ajatukset voivat rauhoittua ja jäsentyä uudella tavalla.
Usein traumakokemuksiin liittyy keskeytyneitä toimintamalleja, esimerkiksi väkivaltatilanteessa ihminen ei ehkä pystynyt pakenemaan tai puolustautumaan, vaikka keho oli jo valmistautunut siihen. Keho on ikään kuin jumissa keskeneräisessä reaktiossa. Sensomotorisessa psykoterapiassa voidaan työstää tätä kokemusta niin, että asiakas saa terapiassa mahdollisuuden toteuttaa sen aikomuksen, joka jäi kesken: esimerkiksi tehdä liikkeen, joka symboloi torjuntaa tai poistumista. Tämä voi tuoda kehoon kokemuksen toimijuudesta ja loppuun saatetusta liikkeestä, mikä on usein olennaista trauman purkautumisen kannalta.
Tällaiset menetelmät sopivat erityisesti silloin, kun vaikeat kokemukset tuntuvat ylivoimaisilta tai niitä on vaikea sanallistaa. Työskentely tapahtuu rauhallisesti, pienin askelin, asiakkaan tahtiin.
Kehollisten menetelmien kautta voidaan vaikuttaa suoraan autonomiseen hermostoon. Hermosto toimii pitkälti automaattisesti, mutta sen toimintaa voi säädellä rauhoittumista tukevien keinojen avulla. Esimerkiksi pitkä uloshengitys tai rauhallinen liike voivat aktivoida parasympaattista hermostoa, joka liittyy palautumiseen ja turvallisuuden tunteeseen. Kun keho saa mahdollisuuden rauhoittua, myös mieli voi seurata mukana. Kehon kautta työskentely voi siis avata tunteille tilaa tavalla, joka ei ole pelkästään älyllistä vaan myös kokemuksellista.
Tämä on yksinkertainen harjoitus, joka voi auttaa huomaamaan kehon tuntemuksia. Harjoitus voi toimia myös rauhoittumisen apuna esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa.
Seuraavassa kirjoituksessa sukelletaan tarkemmin hermoston säätelyyn ja siihen, miksi turvallisuuden kokemus on niin keskeinen osa muutosta.
Posted by